Willy TER HELL

Wilhelm Reemt ter Hell, joka tunnetaan nimellä Willy ter Hell, syntyi 2. joulukuuta 1883 Nordenissa ja kuoli 1. heinäkuuta 1947 Hofgeismarissa. Hän oli saksalainen maisemamaalari, piirtäjä ja graafikko. Ter Hell varttui seitsemäntenä huutokauppias Jan ter Hellin ja hänen vaimonsa Aleida Harminan, o.s. Meyerin, yhdeksästä lapsesta. Perhe oli alun perin kotoisin Ammerlandin Dreibergenistä ja muuttanut Itä-Friisiaan. Molemmat vanhemmat olivat hartaita luterilaisia, ja hänen äitinsä opetti lapsilleen jo varhain piirtämisen taidetta.

Willy ter Hell kävi Nordenin Ulrichsgymnasiumia ja suoritti ylioppilastutkinnon. Vaikka hän alun perin halusi opiskella taidetta, taloudelliset vaikeudet estivät häntä tekemästä sitä. Sen sijaan hän aloitti teatterimaalarin oppisopimuskoulutuksen Berliinissä vuonna 1901. Kolmen vuoden kuluttua hän pääsi Berliinin taideakatemiaan professori Harderin oppilaaksi, jossa hän työskenteli intensiivisesti panoraamojen ja dioraamojen parissa. Isänsä sairauden vuoksi ter Hell joutui kuitenkin rahoittamaan Berliinissä oleskelunsa muilla tavoin ja työskenteli Harderin palkattuna avustajana. Hän osallistui myös Berliinin taidemuseon iltakursseille.

Vuonna 1906 ter Hell esitti ystäviensä neuvosta kolme työtään Berliinin suureen taidenäyttelyyn, ja ne hyväksyttiin. Tämä vahvisti hänen päättäväisyyttään työskennellä taidemaalarina. Samana vuonna hän muutti Dresdeniin opiskelemaan Eugen Brachtin johdolla. Brachtin aluksi epäilevästä suhtautumisesta huolimatta ter Hell sai vapauden kehittää omaa tyyliään. Hänet palkittiin useita kertoja, muun muassa suurella hopeamitalilla ja suurella kultamitalilla opiskelijanäyttelyissä.

Menestyksekkään Dresdenin-vaiheen jälkeen ter Hell muutti takaisin Berliiniin, jossa hän tapasi Margarete Starckin ja avioitui hänen kanssaan vuonna 1912. Vuonna 1920 syntyi heidän ainoa tyttärensä Ina, josta tuli myöhemmin myös taidemaalari. Ter Helliä palkittiin useaan otteeseen ja hän oli edustettuna merkittävissä näyttelyissä, kuten Münchenin kansainvälisessä taidenäyttelyssä ja San Franciscon maailmannäyttelyssä 1915.

Willy ter Hell oli Märkischer Künstlerbundin jäsen ja osallistui Schönebergin kaupungintalon Brandenburghallin maalaukseen. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän palveli rintamasotilaana, mutta pystyi jatkamaan aktiivista taiteilijan työtä. Sodan jälkeen hän teki lukuisia opintomatkoja ja erikoistui matalien vuoristojen kuvaamiseen.

Huhtikuun 1. päivänä 1933 ter Hell liittyi NSDAP:n jäseneksi ja oli seuraavina vuosina tunnustettu taiteilija kansallissosialistisessa Saksassa. Hän oli valtakunnan kulttuurikamarin kunniajäsen ja osallistui useisiin suuriin saksalaisiin taidenäyttelyihin. Monet hänen teoksistaan siirtyivät tunnettujen kansallissosialistien omistukseen. Vuonna 1943 hänen berliiniläinen ateljeensa tuhoutui ja suurin osa hänen teoksistaan katosi. Sen jälkeen hän muutti Turekiin ja lopulta Hofgeismariin, jossa hän kuoli keuhkokuumeeseen vuonna 1947.

Ter Hell pysyi aina lähellä itäfriisiläistä kotiseutuaan. Hän luki säännöllisesti Norder Ostfriesischer Kurier -lehteä ja oli Berliinin itäfriisiläisyhdistyksen jäsen. Vasta vuonna 2008 Nordenin kotiseutumuseossa toteutettiin hänen töitään esittelevä näyttely, jossa oli esillä kuutisenkymmentä hänen teoksiaan.