Alfred Seidel

Alfred Herbert Georg Seidel syntyi Breslaussa 1. marraskuuta 1913. Isänsä Otton menetettyä traagisesti ensimmäisen maailmansodan aikana hän muutti äitinsä Marian ja sisarensa Helenen kanssa Ylä-Sleesiassa sijaitsevaan kotiinsa Scharleyyn eli Deutsch-Piekariin. Alfred Seidel vietti lapsuutensa siellä, lähellä hiilikenttiä silloisen Venäjän keisarikunnan rajan tuntumassa.

Hän kasvoi kahden tätinsä ja äitinsä ammatin harjoittamisen turvin. Ympäristöä leimasivat pikkuporvarilliset arvot ja syvään juurtunut katolilaisuus. Seidel kirjoitettiin Deutsch-Piekarin kansakouluun vuonna 1920 ja siirrettiin Beuthenin Realgymnasiumiin vuonna 1924. Siellä tarkkaavainen piirustuksenopettaja tunnisti hänen lahjakkuutensa ja kannusti sitä. Seidel tunsi jo varhain vetoa taiteelliseen luomiseen.

Vähän ennen ylioppilastutkinnon suorittamista vuonna 1933 hän jätti Realgymnasiumin ja aloitti teatterimaalarin koulutuksen 2. marraskuuta 1933. Tämän jälkeen hän aloitti teatterimaalarina Ylä-Sleesian Landestheaterissa Beuthenissa ja myöhemmin Salzburgin Stadttheaterin ensimmäisenä teatterimaalarina ja studiopäällikkönä.

Toisen maailmansodan aikana Seidel kutsuttiin palvelukseen ja haavoittui kahdesti. Vaikka hän menetti oikean silmänsä, hänen kutsumuksensa taiteilijana osoittautui järkkymättömäksi. Hän loi lukuisia grafiikkaa, piirustuksia, maalauksia eri tekniikoilla sekä lasimaalauksia ja veistoksia. Hänen elinikäinen kiinnostuksensa kirjallisuuteen heijastui hänen kuvituksissaan ja kirjallisissa teoksissaan.

Vapauduttuaan amerikkalaisesta vankeudesta vuonna 1945 Seidel löysi uuden kodin ensin Sillenbuchista ja vuodesta 1954 lähtien Schorndorfista. Hän oli Esslingenin taiteilijakillan jäsen useita vuosia. Alfred Seidel kuoli Schorndorfissa 20. marraskuuta 2001 jättäen jälkeensä vaimonsa Elisabethin ja heidän kolme lastaan Susanne, Matthias ja Christoph. Vuonna 2017 hänen perillisensä jättivät suurimman osan hänen teoksistaan Schorndorfin kaupungille.

Alfred Seidel kuvitti etenkin uransa alussa monia satuja, ja sodanjälkeiset vuodet tarjosivat hänelle ihanteellisen työkentän klassisten satujen uusintapainoksilla. Esimerkkejä hänen kuvituksistaan ovat Andersenin, Grimmin veljesten, Agnes Sapperin ja Tamara Ramsayn teokset. Myöhemmin hän omistautui myös romaanien kuvitukselle, muun muassa Egon H. Raketten teoksille.

Lisäksi hän loi itsenäisesti ja ilman erityisiä toimeksiantoja kirjallisiin aiheisiin liittyvää grafiikkaa, jonka hän kokosi niin sanotuiksi ”graafisiksi sykleiksi”. Niissä käsitellään Dostojevskin, Tolstoin, Molièren, William Shakespearen ja Friedrich Dürrenmattin teoksia sekä grafiikkaa lehtiin ja kalentereihin.

Koko luovan kautensa ajan hän tuotti lukuisia teoksia eri tekniikoilla, kuten öljyvärimaalauksina, linoleikkauksina ja akvarelleina. Hänen suosimiaan aiheita olivat uskonnolliset tai mytologiset motiivit sekä muotokuvat hänen ammatillisesta ja henkilökohtaisesta ympäristöstään. Maisemat olivat yleensä poikkeus.

Vuodesta 1957 lähtien Seidel suunnitteli yhä enemmän julkisia tiloja, erityisesti katolisten kirkkojen taiteellisia sisätiloja. Hän loi seinämosaiikkeja, alttareita, tabernaakkeleja, kluistereja ja lukuisia lasimaalauksia Rottenburg-Stuttgartin hiippakuntaan.

Alfred Seidel kirjoitti tilauksista riippumatta myös sarjan draamoja ja novelleja, jotka käsittelivät erilaisia aiheita, kuten ”Kristoffer Kolumbus”, ”Konradin, viimeinen Hohenstaufen”, ”Schwund des Religiösen”, ”Erbschaftsbetrug” ja ”Wege der Selbsterkenntnis”. Hänen tarinansa käsittelevät erityisesti hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan Ylä-Sleesiassa sekä hänen perheensä kokemuksia ja kohtaamisia.

Vuonna 1981 Alfred Georg Seidelille myönnettiin taiteellisesta työstään Saksan liittotasavallan ansiomerkki.