Curt WITTENBECHER

Curt Wittenbecher, syntynyt 1. elokuuta 1901 Magdeburgissa ja kuollut 2. tammikuuta 1978 Bremenissä, oli merkittävä saksalainen taidemaalari, piirtäjä ja graafikko.

Valmistuttuaan Magdeburgin lukiosta vuonna 1921 Wittenbecher aloitti opinnot Münchenin yksityisessä kuvataidekoulussa Moritz Heymannin ja Walter Thorin johdolla. Sen jälkeen hän jatkoi opintojaan Berlin-Charlottenburgin Kunstgewerbeschuleissa Harold Bengenin johdolla ja täydensi niitä Magdeburgissa Ernst Hoffmannin ja Richard Winckelin johdolla sikäläisessä Kunstgewerbe- und Handwerkerschuleissa. Vuonna 1925 hänestä tuli Magdeburgissa toimivan St. Lukas -taiteilijaseuran jäsen, josta hän kuitenkin pian sen jälkeen erosi. Hän saavutti Magdeburgissa suuren maineen freelance-maalarina ja graafikkona. Vuonna 1934 hänestä tuli Börden taiteilijaseuran jäsen ja hän toimi sen varapuheenjohtajana sen lakkauttamiseen asti vuonna 1939. Sen jälkeen hän otti johtavan aseman Magdeburgin ”Gleichgeschaltete” Künstlerkameradschaft Magdeburgissa ja vastasi Magdeburgin vuosittaisten taidenäyttelyiden järjestämisestä sotavuosina. Vuonna 1942 hänelle myönnettiin Magdeburgin kaupungin taidepalkinto taiteellisista saavutuksistaan.

Palvelettuaan armeijassa ja sotilassairaaloissa Hollannissa Wittenbecher muutti vuonna 1944 Hindelangiin Allgäuhun. Toisen maailmansodan lopussa hän menetti asuntonsa ja kaikki taiteelliset teoksensa Magdeburgiin 16. tammikuuta 1945 tehdyssä ilmahyökkäyksessä. Vuonna 1949 hän muutti Worpswedeen ja myöhemmin, vuonna 1955, Bremeniin, jossa hän työskenteli freelance-maalarina kuolemaansa saakka.

Lukuisilla matkoillaan, jotka veivät hänet Alankomaihin, Englantiin, Sveitsiin, Italiaan, Islantiin ja ennen kaikkea Kreikkaan, Wittenbecher löysi aina inspiraatiota maalaamiseensa.

Wittenbecher oli naimisissa Hildegard Wittenbecherin, o.s. Marquardtin kanssa. Wittenbercherin leskenä hän testamenttasi suuren osan Wittenbercherin taiteellisesta jäämistöstä akvarellien ja öljyvärimaalausten muodossa Bremenin kotisäätiölle.

Wittenbecherin taiteelliselle kehitykselle on ominaista omaperäinen ekspressionistinen vaihe naturalistisen maisemamaalauksen kautta voimakkaaseen abstraktioon, joka lopulta johti hänen omaan, erehtymättömään tyyliinsä. Hänen työnsä alkoi aina piirustuksista, joista usein syntyi akvarelleja tai öljymaalauksia.

Wittenbecher perehtyi intensiivisesti myös aihepiirinsä teoriaan ja piti jo nuorena kursseja Magdeburgin aikuiskoulutuskeskuksessa. Myöhemmin hän piti myös taidehistorian luentoja Bremenissä.

Musiikin ystävänä Wittenbecher maalasi mielellään konserttitilanteita ja noudatti johtoajatustaan: ”Kuulen mitä näen – näen mitä kuulen”.

Ajan myötä Wittenbecher omistautui yhä enemmän akvarelleille, jotka olivat hänen omaperäisin taiteellinen ilmaisumuotonsa.

Bremenin taidehallin pääkuraattori Gerhard Gerkens kunnioitti hänen työtään muistopuheessaan.

Valikoima hänen öljyvärimaalauksiaan sisältää muun muassa teokset ”Haavoittunut mies” (1942), joka palkittiin Magdeburgin KHM:ssä, ”Worpsweder Elegie” (öljy, esillä Hannoverin Kunstvereinissa vuonna 1954) ja ”Konsertti, finaali” (öljy, 1970/71). Hänen maisemamaalauksissaan, jotka ovat pääasiassa akvarelleja, on aiheita Pohjanmereltä, Itämereltä, Odenwaldista, Bodenjärveltä, Cornwallista (Englanti), Kreikasta, Alankomaista ja Italiasta.

Wittenbecherin kuvaamiin henkilöihin kuuluvat muun muassa Wilhelm Kaisen (Bremenin pormestari), Mary Wigman (tanssija), Harald Kreutzberg (tanssija), Ernst Friedlaender (tiedottaja), Heinz Frowein (Wuppertalin pormestari) ja Hanns Lilje (protestanttinen piispa).

Wittenbecher loi myös salkkuja, kuten ”Bremen – seen by Curt Wittenbecher” (8 tussipiirrosta, 1960) ja ”Bremen – 8 alkuperäistä litografiaa” (1961), sekä seinämaalauksia muun muassa Bremenissä, Bochumissa, Magdeburgissa, Barbyssa ja Elmshornissa.

Hänen teoksiaan on julkisissa kokoelmissa ja laitoksissa, kuten Ateenan Goethe-instituutissa, Bremenin kaupungin- ja taidehallissa, Chemnitzin kaupungin taidekokoelmassa, Ala-Saksin osavaltion ja Hannoverin kaupungin galleriassa, Hampurin kaupungissa, Magdeburgin KHM:ssä, Münsterin osavaltionmuseossa, Witten/Ruhrin Märkisches Museumissa ja Wuppertalin von der Heydt Museumissa.

Hänen näyttelyihinsä kuuluvat yhteisnäyttelyt muun muassa Kunsthandlung Heinrichshofenissa/Magdeburgissa (1932), Kaiser-Friedrich-Museumissa Magdeburgissa (1934), Landesmuseum Münsterissä (1948/1949), Bremer Kunsthallessa (1959), Goethe-Institut Ateenassa (1958) ja Kunsthalle Bremerhavenissa (1969).