Emil Hünten

Johann Emil Hünten, joka syntyi 19. tammikuuta 1827 Pariisissa ja kuoli 1. helmikuuta 1902 Düsseldorfissa, oli Düsseldorfin koulukunnan merkittävä edustaja, joka jo elinaikanaan nautti tunnustusta laajasta taiteellisesta tuotannostaan. Hänet tunnettiin ja kunnioitettiin erityisesti historiallisista kuvauksistaan, jotka käsittelivät Fredrik Suuren elämää, sekä tapahtuma- ja historiamaalauksistaan, jotka saavuttivat huippunsa hänen elinaikanaan. Hüntenin ohella Adolph Menzel, Wilhelm Camphausen ja Georg Bleibtreu kuuluivat tämän aikakauden merkittävimpiin taiteilijoihin.
Naturalistinen liike oli läsnä monissa Euroopan maissa, mutta vasta Ranskassa se kehittyi realismiksi. Pariisilaisen pianosäveltäjän François Hüntenin poikana Johann Emil aloitti taiteellisen koulutuksensa Pariisin Ecole des Beaux Artsissa Hippolyte Flandrinin ja Horace Vernetin johdolla. Myöhemmin hän jatkoi opintojaan Antwerpenissä, jossa hän sai vaikutteita muun muassa Gustave Wappersilta, Josephus Laurentius Dyckmansilta, Nicaise de Keyseriltä ja Hendrik Leysiltä.
Kun Hünten oli suorittanut ensimmäiset ratsastustaiteen opintonsa Koblenzissa ollessaan Preussin tykistössä, hän asettui Düsseldorfiin vuonna 1854. Siellä hänestä tuli Wilhelm Camphausenin oppilas ja hän liittyi taiteilijaseuraan ”Malkasten”. Täällä hän syvensi hevosia koskevia tutkimuksiaan ja loi merkittäviä teoksia, kuten ”Kuriirisotilaat Fredrik II:n ajalta, jotka rynnivät sillan yli”. Myöhemmin, maalauksessaan ”Krefeldin taistelu” vuonna 1860, hän kääntyi nykyaikaisiin motiiveihin.
Schleswig-Holsteinin sotaretkellä vuonna 1864 Hünten oli aluksi itävaltalaisen prikaatin mukana. Hän oli Camphausenin, Bleibtreun ja Louis Braunin ohella yksi niistä harvoista taiteilijoista, jotka olivat lähellä taistelevia joukkoja. Myöhemmin, Ranskan ja Preussin sodan aikana 1870/71, hän vieraili useita kertoja armeijan leireillä ja taistelukentillä, mikä antoi hänen teoksilleen poikkeuksellisen realistisen luonteen.
Hünten jatkoi työtään väsymättä kuolemaansa saakka. Hänestä tuli Berliinin akatemian jäsen vuonna 1878 ja hänelle myönnettiin professuuri vuonna 1879. Hänen oppilaansa olivat tunnettuja taidemaalareita, kuten Ernest Crofts, Ludwig Fay ja Moritz Blanckarts. Hänen teoksiaan arvostivat niin julkiset asiakkaat kuin varakkaat kansalaisetkin.
Hüntenin maalaukset, jotka ovat usein dokumentaarisia, ovat vastakohta aikansa romanttiselle maalaustaiteelle, ja niitä arvostettiin niiden asiallisen kuvauksen vuoksi. Erityisen merkittäviä ovat hänen taistelumaalauksensa, joissa hän kuvasi mestarillisesti hevosten liikkeet. Hänen teoksiaan inspiroivat myös kirjailijat, kuten Theodor Fontane, ja ne toimivat tietolähteenä historioitsijoille ja kirjallisuuden henkilöille.
Hüntenin teoksia on niiden luomisesta lähtien monistettu laajalti. Nykyään monia hänen maalauksiaan tarjotaan digitaalipainatuksina kankaalle, ja hänen taiteellinen merkityksensä säilyy, kuten kansainvälisellä musiikkifestivaaliviikolla ”Bergisches Musikfenster 2007” järjestetyssä teosnäyttelyssä.