Franz Reinhardt

Franz Reinhardt vanhempi (syntynyt 26. syyskuuta 1881 Helmstedtissä, kuollut 6. kesäkuuta 1946 Lenzfriedissä) oli monipuolinen taiteilija, joka työskenteli maalarina, piirtäjänä, seinämaalarina ja kirkkomaalarina. Värjääjän poika muutti nuorena Müncheniin, jossa hän opiskeli Münchenin taideakatemiassa vuodesta 1900 alkaen. Hänen opettajinaan siellä olivat Gabriel von Hacklin, Wilhelm von Diezin ja Franz von Stuckin kaltaiset tunnetut taiteilijat. Münchenissä hän tutustui myös muihin merkittäviin taiteilijoihin, kuten Franz Marciin ja Albert Weisgerberiin.
Merkittävä Reinhardtin teos on 43 tussipiirrosta käsittävä salkku ”Simson” vuodelta 1913, jonka julkaisi R. Piper Münchenissä.
Reinhardt tunnettiin ekspressiivisen realistisista, mytologisen tai uskonnollisen sisällön omaavista sommitelmistaan, jotka tekivät vaikutuksen eloisilla väreillään. Maalaustensa lisäksi hän teki myös seinämaalauksia kirkkoihin ja alttaritauluja, muun muassa Landsberg am Lechissä, sekä muotokuvia.
Hän oli Münchenin Secessionin jäsen ja osallistui useisiin näyttelyihin, kuten ”Münchenin näyttely 1908” ja ”Münchenin taidenäyttelyt” Glaspalastissa.
Franz Reinhardt vanhemman teoksia on nimekkäissä kokoelmissa, kuten Baijerin valtion taidekokoelmissa (kuusi maalausta), Münchenin kaupungin kokoelmissa, Münchenin Lenbachhausissa ja professori Dr. Heinz Böhmen kokoelmassa Salzburgissa.