Friedrich Emil Neumann

Friedrich Emil Neumann syntyi 7. elokuuta 1842 Pojerstietenissä, Fischhausenin piirissä, Itä-Preussissa, ja kuoli 4. tammikuuta 1903 Kasselissa. Hän oli arvostettu saksalainen taidemaalari, jonka taiteelliselle uralle oli ominaista huomattava monipuolisuus ja lahjakkuus.

Neumann aloitti taiteellisen koulutuksensa Königsbergin taideakatemian opiskelijana maineikkaan taidemaalarin August Behrendsenin johdolla. Myöhemmin hän jatkoi opintojaan Kasselin taideakatemiassa August Bromeisin johdolla. Opintojensa päätyttyä hän työskenteli aluksi piirustuksenopettajana ja kehitti sitten menestyksekkään uran freelance-taiteilijana.

Norjassa ja Hollannissa tekemiensä matkojen aikana Neumann pystyi syventämään taiteellisia taitojaan ja tarkentamaan käsitystään maisemista ja meren kuvauksista. Opettajansa August Bromeisin kuoleman jälkeen hän otti tämän paikan Kasselin akatemiassa vuonna 1881. Tunnustuksena erinomaisista kyvyistään hänet nimitettiin professoriksi vuonna 1891.

Friedrich Emil Neumann kunnostautui ennen kaikkea maisema- ja merimaalarina. Hänen teoksiaan, jotka vangitsivat luonnon kauneuden ja loiston kaikissa sen eri muodoissa, esiteltiin yleisölle suurissa näyttelyissä Berliinissä, Dresdenissä ja Hannoverissa vuodesta 1879 alkaen.

Neumannin taiteellinen lahjakkuus näytti ulottuvan myös hänen poikiinsa, taiteilijoihin Ernst ja Hans Neumanniin. Molemmat pojat olivat myös opiskelleet maalaustaidetta ja siten edistivät Neumannin perheen taiteellisen perinnön jatkumista.