Gustav Traub

Gustav Traub, syntynyt 23. joulukuuta 1885 Lahrissa Schwarzwaldissa ja kuollut 16. toukokuuta 1955 St. Märgenissä, oli tunnettu saksalainen taidemaalari ja graafikko.
Gustav Traub maalasi 12-vuotiaana Burgheimin kirkon akvarelleilla ja oppi myöhemmin maalarimestarin ammatin. Opiskeltuaan Karlsruhen taidekoulussa hän vietti kaksi vuotta Pariisissa ennen kuin muutti Müncheniin. Siellä hän laajensi repertuaariaan maisemamaalauksilla Ylä-Baijerista ja loi punaliitupiirroksia sekä lukuisia kirjakuvituksia. Seitsemän vuoden ajan, vuosina 1912-1920, hän työskenteli Meggendorfer-Blätterille ja teki ainakin 493 kuvitusta. Noin vuodesta 1918 vuoteen 1943 hän työskenteli Fliegende Blätter -lehdelle. Hän suunnitteli myös Gottfried Kellerin teosten ”Sieben Legenden” (1920) ja ”Stille Zeiten” (1921) portfoliot sekä Stefan Peuchelin runokokoelman ”Tu’ ab den Staub der Straße” kuvitukset.
Traub osallistui näyttelyihin Münchenin Glaspalastissa ja esitti kaksikymmentä maisemamaalausta Saksan suuressa taidenäyttelyssä vuosina 1937-1944. Vuonna 1939, Hitlerin syntymäpäivänä, hänelle myönnettiin professorin arvonimi sen jälkeen, kun Hitler oli hankkinut joitakin hänen teoksiaan Saksan taiteen talossa järjestetyn näyttelyn jälkeen. Samana vuonna Lahrissa järjestettiin laaja näyttely Traubin aiemmista töistä. Hän toimi aktiivisesti piirustustaiteilijoiden yhdistyksen sihteerinä ja oli Münchenin taiteilijaosuuskunnan jäsen.
Kesällä 1940 hän tapasi lomallaan St. Märgenin Goldene Krone -hotellissa kesällä 1940 mustametsäläisen taidemaalarin Karl Hauptmannin. Kun hän ja hänen vaimonsa olivat menettäneet kaiken omaisuutensa Münchenissä, hän perusti ateljeen St. Märgeniin vuonna 1941. Siellä, Wagensteigstraße 4:n ullakolla sijaitsevassa ateljeessaan hän kuoli 16. toukokuuta 1955 ja hänet haudattiin Kemptenissä.
Ylä-Mustametsässä ollessaan Traub maalasi usein lastulevylle, koska sitä oli tuolloin helposti saatavilla. Hän oli myös musiikin ystävä ja kirjoitti aktiivisesti anekdootteja nuoruudestaan. Hänen grafiikkatyössään vaikutti tyylillisesti hänen ystävänsä Ferdinand Staeger.