Heinrich Rettig

Heinrich Rettig, syntynyt 30. toukokuuta 1859 Breslaussa, Sleesian maakunnassa, ja kuollut 4. joulukuuta 1921 Münchenissä, oli saksalainen taidemaalari, jolla oli monia lahjoja. Hänen tuotantoonsa kuului maisemia, arkkitehtuuria, genre-kohtauksia ja muotokuvia, ja hän työskenteli myös kuvittajana.

Heinrich syntyi Breslaussa kauppias Jakob Rettigin ja hänen vaimonsa Idan, o.s. Steinleinin, poikana. Hän aloitti koulunkäyntinsä Maria-Magdalenen-gymnasiumissa, josta hän valmistui keväällä 1879. Berliinissä hän aloitti taideopintonsa Bauakademiassa, mutta siirtyi pian Kunstakademiin, jossa hän opiskeli viisi vuotta maalausta tunnettujen taiteilijoiden, kuten Paul Thumannin, Otto Knillen ja Ernst Hildebrandin johdolla. Hän sai lempinimen ”Paroni” ja kuului Düsseldorfin Tartaruksen opiskelijayhdistykseen, vaikka häntä ei ollut kirjoilla sikäläisessä taideakatemiassa. Noin vuonna 1885 hän asettui Müncheniin, jossa hän avioitui maisema- ja hahmomaalari Ida von Clesiuksen kanssa vuonna 1890 ja piti säännöllisesti näyttelyitä Glaspalastissa. Hänen akvarellinsa ”Vanha nainen” palkittiin Münchenin kansainvälisessä taidenäyttelyssä vuonna 1897 pienellä kultaisella mitalilla. Rettig oli useiden taiteilijayhdistysten jäsen, kuten Münchenin taiteilijaosuuskunnan, ”Die 48” ja Münchenin taiteilijoiden näyttelyyhdistyksen jäsen. Hän myös opetti akvarellikursseja naisille, ja Ida Paulin oli yksi hänen yksityisoppilaistaan. Ennen ensimmäistä maailmansotaa hän teki opintomatkan Venetsiaan ja maalasi Hiddenseellä vuonna 1920.

Rettig loi 1880-luvulla naturalistisen maalauksen ”Vorstadthof”, joka vangitsee berliiniläisen esikaupungin takapihan ankean tunnelman ja joka hankittiin Baijerin valtion maalauskokoelmiin vuonna 1916. Hänet tunnettiin kuitenkin pääasiassa akvarelleistaan, jotka sisälsivät usein naishahmoja sisältäviä genrekohtauksia. Hänen kykynsä vangita hahmoja ja tunteita toi hänelle maineen ”fysiognomistina ja sielumaalarina”, ja hänen virtuoosimaista aiheiden käsittelyään pidettiin mestarillisena. Maalaustaiteen lisäksi Rettig työskenteli myös kuvittajana, muun muassa vuonna 1891 ilmestyneeseen Die Gartenlaube -lehteen ja vuonna 1892 Leipzigissa julkaistuun Friedrich von Bodenstedtin upeaan runokokoelmaan Liebe und Leben.