Heinrich Wilke
Heinrich Wilke syntyi Berliinissä 3. helmikuuta 1869 ja kuoli Güstrowissa 19. marraskuuta 1952. Hän oli saksalainen taidemaalari, joka erikoistui pääasiassa muotokuviin, maisemiin ja historiallisiin kohtauksiin.
Wilke opiskeli maalausta Berliinin Hochschule für Bildende Künste -korkeakoulussa vuosina 1887-1891, jossa hän opiskeli muun muassa Hugo Vogelin johdolla. Jo vuonna 1890 hän sai palkintoja Pompeijalaisen naisten kylpylöitä kuvaavista teoksistaan ja piti niitä näytteillä Kuvataideakatemiassa. Vuosina 1891-1892 hän suoritti lisäopintoja Münchenin taideakatemiassa, jossa hän pääsi Bruno Piglheinin, Ludwig Thierschin ja Carl Gustaf Hellqvistin kaltaisten tunnettujen taidemaalareiden piiriin.
Palattuaan Berliiniin vuonna 1893 hän omistautui pääasiassa muotokuva- ja historiamaalaukselle. Hän teki useita opintomatkoja Italiaan vuosina 1892, 1896/1897 ja 1901/1902. Wilke oli myös mukana erilaisissa taiteilijaseuroissa ja oli säännöllisesti edustettuna suurissa berliiniläisissä taidenäyttelyissä.
Vuonna 1917 hän sai Richard van Tongelilta kutsun Güstrowiin tekemään tilaustyön van Tongelin terästehtaalle. Siellä hän vakiinnutti asemansa kysyttynä muotokuvamaalarina ja loi noin 100 muotokuvaa Güstrowin porvaristosta. Vuonna 1921 Güstrow’sta tuli hänen kotinsa, jossa hän asui ja työskenteli kuolemaansa saakka.
Berliinissä ollessaan Wilke keskittyi teoksissaan pääasiassa historiallisiin aiheisiin, ja myöhemmin hän käänsi huomionsa yhä enemmän mecklenburgilaisiin maisemiin. Nykyään Güstrowin kaupunginmuseossa on 29 Wilken maalausta.
Wilken teoksia esiteltiin useissa näyttelyissä, muun muassa Berliinin kansainvälisessä taidenäyttelyssä vuonna 1896, Berliinin suurissa taidenäyttelyissä vuosina 1893-1916 sekä yksityisnäyttelyissä Rostockin kaupunginmuseossa vuonna 1921, Schwerinin Museum am Alten Gartenissa vuonna 1926 ja Güstrowin museossa vuonna 1928. Hänen teoksiaan esiteltiin edelleen postuumisti, esimerkiksi Schwerinin Mecklenburgin osavaltionmuseon nykytaiteilijoiden näyttelyssä vuonna 1939 ja Güstrowin kaupunginmuseon kabinettinäyttelyssä vuonna 1994.