Ivo SALIGER

Ivo Saliger syntyi 21. lokakuuta 1894 Königsberg-Wagstadtissa, Moraviassa, ja kuoli 14. tammikuuta 1987 Wienissä. Hän oli itävaltalainen taidemaalari ja kaivertaja, joka käytti toisinaan salanimeä Ovid Seralgi.

Saliger löysi intohimonsa taiteeseen nuoruudessaan. Kun hänen perheensä muutti Olomouciin, hän sai ensimmäiset maalausopetuksensa ja kävi myöhemmin lukioita Olomoucissa ja Wienissä. Vuodesta 1908 lähtien hänen vakituinen asuinpaikkansa oli Wien. Siellä hän aloitti opinnot Graphische Lehr- und Versuchsanstaltissa Ludwig Michalekin johdolla ja jatkoi niitä vuosina 1912-1917 Wienin taideakatemiassa Rudolf Jettmarin ja Ferdinand Schmutzerin johdolla. Jo vuonna 1913 Saliger esitteli töitään eri näyttelyissä, muun muassa Wienin Künstlerhausissa.

Opintojensa päätyttyä Saliger työskenteli lyhyen aikaa Michalekin assistenttina Graphische Lehr- und Versuchsanstaltissa. Myöhemmin hän asui Wienissä vapaana taiteilijana. Vuonna 1930 hän jatkoi opintojaan Pariisin ”Academie moderne” -yliopistossa viimeistelläkseen öljyvärimaalausta ja naisen alastonkuvien kuvausta. Hänen teoksiaan arvostettiin Wienissä sekä Pariisissa ja Grazissa, ja vuonna 1933 hänelle myönnettiin Grazin kaupungin mitali maalauksestaan ”Morgenbad”.

Saliger liittyi NSDAP:hen laittomasti vuonna 1936 ja tuli sen varsinaiseksi jäseneksi vuonna 1938. Hänen maalauksensa olivat kansallissosialistien suosiossa, ja niitä esiteltiin Saksan suurissa taidenäyttelyissä vuosina 1937-1944.

Saligerin taiteellisesta työstä vuoden 1945 jälkeen tiedetään vain vähän. Hän kuoli vuonna 1987 Wienissä tai mahdollisesti Bad Goisernissa ja hänet haudattiin Hernalsin hautausmaalle.

Saliger tunnettiin naisaktikuvauksistaan ja ryhmäkuvistaan sekä maisemista ja muotokuvista. Joissakin hänen varhaisissa teoksissaan on lääketieteellisiä aiheita, mahdollisesti hänen sisarensa leukemian vaikutuksesta. Myöhemmin hän käytti usein kreikkalais-roomalaisen mytologian kohtauksia ja sisällytti niihin moderneja elementtejä, jotka antoivat hänen teoksilleen hämmentävän vaikutelman. Hänen maalaustyylinsä muuttui kuitenkin heikoksi ja väripalettinsa verrattain tylsäksi, kun hän taipui natsien taidepolitiikan esteettisiin normeihin ja sivuutti modernismin saavutukset.