Jacopo Amigoni

Jacopo Amigoni, (1682-1752) oli venetsialainen rokokoo-maalari, joka tunnettiin myös eri nimillä, kuten Giacomo Amiconi, Jakob Amigoni ja Santiago Amiconi. Hän syntyi Napolissa vuonna 1682 ja kuoli Madridissa 21. tai 22. elokuuta 1752. Hänen taiteellinen tuotantonsa on laaja, ja siihen kuuluu maalauksia, freskoja, piirustuksia ja kaiverruksia myöhäisbarokin ja rokokoon tyyliin.
Hänet luokitellaan venetsialaiseen maalaustaiteen koulukuntaan kuuluvaksi, ja yhdessä Sebastiano Riccin ja Giovanni Antonio Pellegrinin kanssa hän on yksi rokokoon uranuurtajista. Monissa Euroopan osissa harjoittamansa toiminnan ansiosta Amigonilla oli merkittävä rooli tämän uuden taidetyylin leviämisessä.
Amigonin rooli muotokuvamaalarina 1700-luvun alun Italiassa on erityisen merkittävä. Ennen kaikkea hänen Saksassa ennen vuotta 1730 luomillaan teoksilla ja hänen osallistumisellaan freskojen suunnitteluun oli huomattava vaikutus eteläsaksalaisen rokokoon kehitykseen, ja ne vaikuttivat Johann Baptist Zimmermannin, Franz Joseph Spieglerin ja Franz Anton Erlerin kaltaisiin taiteilijoihin.
Amigonin tyyli kehittyi ajan mittaan myöhäisbarokista, jossa värimaailma on rikas ja elinvoimainen, kevyempään rokokootyyliin, jolle ovat ominaisia hienovaraisemmat, herkemmät ja yleensä viileämmät sävyt. Hänen siveltimenvetonsa olivat virtaavia, pehmeitä ja väljiä, ja hän ammensi pääasiassa venetsialaisen maalaustaiteen perinteistä, ja Antonio Belluccin vaikutus näkyi erityisesti hahmojen mallinnuksessa.
Hänen alastonkuvissaan hahmot olivat klassisesti idealisoituja, ja vartaloille oli ominaista pehmeä muotoilu ja pehmeät ääriviivat. Alastomien ruumiinosien väliset siirtymät, muotokuvissa myös käsivarret ja dekoltee, olivat usein epäselviä ja näyttivät sulautuvan ympäristöön. Tämä koskee erityisesti naishahmojen kuvausta. Hänen Schleißheimin jälkeen tekemissään freskoissa hahmot eivät näytä yhtä dramaattisilta, vaan ne on sijoitettu löysään ja rentoon asentoon.
Ajan mittaan, erityisesti hänen palattuaan Italiaan vuonna 1739, hänen tyylinsä muuttui hiukan klassismin suuntaan yksinkertaisempien hahmokompositioiden ja kevyemmän, viileämmän väripaletin myötä. Amigonin maalaustaide pysyi kuitenkin pehmeämpänä ja hillitympänä Tiepoloon verrattuna, vaikka hän saikin nuoremmalta kollegaltaan vaikutteita siellä täällä.