Karl Schickhardt
Karl Schickhardt, syntynyt 7. heinäkuuta 1866 Esslingenissä ja kuollut 7. helmikuuta 1933 Stuttgartissa, oli merkittävä württembergiläinen maisemamaalari ja Stuttgartin taidekoulun lehtori. Teoksissaan hän omistautui pääasiassa kuvaamaan kotiseutunsa Svabian aluetta, erityisesti Swabian Albia.
Karl Schickhardt syntyi varakkaaseen perheeseen oikeusneuvos Hermann Schickhardtin (1826-1880) ja hänen vaimonsa Rosalie Karolinen, o.s. Brodhagin (1834-1902) poikana, joka oli kotoisin arvostetusta teollisuusmiesperheestä. Hänen äitinsä tuki hänen kiinnostustaan taiteeseen isän kuoltua. Schickhardt opiskeli Stuttgartin taidekoulussa Albert Kappisin ja Jakob Grünenwaldin johdolla vuosina 1884-1887. Sen jälkeen hän jatkoi koulutustaan vuosina 1887-1892 Josef Wengleinin yksityisoppilaana Münchenissä, jossa hän keskittyi pääasiassa maisemamaalaukseen. Tänä aikana hän teki opintomatkoja Saksan sisällä ja Italiassa.
Syksystä 1892 lähtien Schickhardt asui jälleen Stuttgartissa, jossa hän työskenteli taidekoulun lehtorina. Urbanstraße 53:ssa sijaitsevassa ateljeessaan hän omistautui suurella intohimolla sveitsiläisten maisemien kuvaamiselle. Hänen suosikkimotiivejaan olivat Swabian Alb, Lauchertin laakso ja Rottenburgin alue, erityisesti Bad Niedernau. Hän maalasi myös muita maisemia, kuten Bodenjärveä, Filstalin laaksoa ja Neckarin laaksoa.
Vuonna 1911 kuningas Vilhelm II myönsi Schickhardtille professorin arvonimen, mikä korosti hänen tunnustustaan merkittävänä taiteilijana. Hän osallistui elämänsä aikana useisiin näyttelyihin, muun muassa Rottenburgissa vuonna 1914 pidettyyn näyttelyyn, johon kuningas osallistui, ja Stuttgartin Württembergischer Kunstvereinin näyttelyyn vuonna 1927.
Myöhempinä vuosinaan Schickhardt liikkui usein Stuttgartissa koiransa Stumperlen seurassa. Hän oli myös Hindenburgbaun Herrenstammtischin vakiovieras.
Kuoltuaan helmikuussa 1933 Karl Schickhardt haudattiin Prahan hautausmaalle, samoin kuin hänen vaimonsa Alice, joka kuoli kahdeksan kuukautta myöhemmin. Vaikka Schickhardt oli taloudellisesti riippumaton, hän ei halunnut luopua maalauksistaan. Hänen kuolemansa jälkeen monet hänen teoksistaan, mukaan lukien intiimit öljyväriluonnokset ja suuret seinämaalaukset, löytyivät hänen jäämistöstään. Otto Greinerin taidekaupassa järjestettiin huutokauppa jäämistön selvittämiseksi.
Schickhardt jätti jälkeensä merkittävän taiteellisen perinnön, joka on suurelta osin hajallaan yksityisomistuksessa, vaikka joitakin teoksia onkin julkisissa kokoelmissa. Bad Niedernaun ja alueen edistämiseksi hänen mukaansa on nimetty useita paikkoja, kuten Albvereinin polun näköalapaikka ja Bad Niedernaun katu. Hänen muistoaan vaalitaan myös Bad Niedernaun entisen kylpylähotellin Schickhardtstubessa.
Schickhardtin tekniikalle on ominaista taitavuus ja hienostuneiden keinojen käyttö, erityisesti pastellin ja temperan käyttö sekä pohjavärityksessä että pilvien ja veden kuvaamisessa. Hänen teoksensa todistavat hänen tarkasta luonnonhavainnostaan ja hienosta impressionistisesta tyylistään, joka vangitsee maisemat kaikessa loistossaan ja elävyydessään.