Ludwig von Hofmann

Ludwig von Hofmann (* 17. elokuuta 1861 Darmstadt; † 23. elokuuta 1945 Pillnitz lähellä Dresdeniä) oli merkittävä saksalainen taidemaalari, graafikko ja muotoilija. Hänen kuuden vuosikymmenen aikana syntyneissä teoksissaan yhdistyvät symbolismin ja jugendin elementit, ja niissä näkyy myös vaikutteita muista nykytaiteen liikkeistä, historismista uuteen esineellisyyteen. Hofmann oli ”Uuden Weimarin” liikkeen edelläkävijä.

Hän oli preussilaisen valtiomiehen Karl Hofmannin poika, joka toimi Hessenin suurherttuakunnan pääministerinä vuosina 1872-1876 ja nostettiin perinnölliseen aatelisarvoon vuonna 1882 Bismarckin hallituksen kauppaministerinä. Hänen setänsä olivat taidemaalarit Rudolf ja Heinrich Ferdinand Hofmann.

Hofmann aloitti opintonsa Dresdenin taideakatemiassa vuonna 1883 ja jatkoi opintojaan Ferdinand Kellerin johdolla Karlsruhen taideakatemiassa. Vuonna 1889 hän opiskeli Pariisin Académie Julianissa ranskalaisten taiteilijoiden, kuten Pierre Puvis de Chavannesin ja Paul-Albert Besnardin, vaikutuksesta.

Vuodesta 1890 alkaen Hofmann työskenteli Berliinissä vapaana taiteilijana ja kuului yhdentoista taiteilijan ryhmään, johon kuuluivat myös Max Klinger ja Max Liebermann. Vuosina 1894-1900 hän vietti paljon aikaa Roomassa ja Fiesolen lähellä sijaitsevalla huvilallaan, mikä muokkasi hänen taiteellista näkemystään modernista Arkadiasta. Vuodesta 1895 alkaen Hofmann toimitti lukuisia kuvituksia jugendlehteen ”Pan”. Hän sai pienen kultamitalin Berliinin kansainvälisessä taidenäyttelyssä vuonna 1896 ja liittyi ”Berliner Secessionin” jäseneksi vuonna 1898. Vuonna 1899 hän avioitui serkkunsa Eleonore Kekulé von Stradonitzin kanssa.

Vuonna 1903 Hofmann nimitettiin Weimarin suurherttuan taidekoulun professoriksi, jossa hän kuului taiteelliseen avantgardeen Harry Graf Kesslerin ja Henry van de Velden piirissä ja hänestä tuli ”Uuden Weimarin” liikkeen tärkeä edustaja. Hänen oppilaitaan olivat muun muassa Hans Arp ja Ivo Hauptmann. Hänellä oli läheinen ystävyyssuhde Gerhart Hauptmanniin, jonka kanssa hän matkusti Kreikkaan vuonna 1907. Hän teki van de Velden kanssa yhteistyötä useissa rakennushankkeissa.

Vuonna 1916 Hofmannista tuli Dresdenin taideakatemian monumentaalimaalauksen professori. Hänen merkittäviin töihinsä tältä ajalta kuuluu Leipzigin saksalaisen kirjaston lukusalin suunnittelu (1919). Hän kuvitti myös kirjallisia teoksia, kuten Leopold Zieglerin Odysseian käännöksen ja Gerhart Hauptmannin Hirtenliedin.

1920- ja 1930-luvuilla Hofmann vetäytyi jonkin verran julkisuudesta. Vuonna 1937 osa hänen teoksistaan hylättiin ”rappeutuneena taiteena”, mutta muita teoksia esiteltiin edelleen. Vuonna 1941 hänelle myönnettiin taiteen ja tieteen Goethe-mitali. Hofmann kuoli Pillnitzissä vuonna 1945, ja hänet haudattiin Maria am Wasserin kirkkomaalle Dresden-Hosterwitzissä.

Ludwig von Hofmann oli Saksan taiteilijaliiton jäsen. Hänen ihailijoitaan ja keräilijöitään olivat muun muassa Itävalta-Unkarin keisarinna Elisabeth, mesenaatti August Freiherr von der Heydt, kustantaja Rudolf Mosse sekä taidehistorioitsijat Heinrich Wölfflin ja Wilhelm von Bode. Rainer Maria Rilke omisti Hofmannille vuonna 1898 Hofmannin piirustusten innoittamana runosarjan ”Die Bilder entlang”. Myös Thomas Mann arvosti Hofmannin työtä ja sai siitä inspiraatiota romaaniinsa ”Taikavuori”. Hofmannin maalaus ”Lähde” roikkui Mannin työhuoneessa tämän kuolemaan asti. Hugo von Hofmannsthal kirjoitti esipuheen Hofmannin graafiseen portfolioon ”Tänze” (1905).