Otto ACKERMANN-PASEGG
Otto Ackermann, syntynyt 14. helmikuuta 1872 Berliinissä ja kuollut 31. toukokuuta 1953 Düsseldorfissa, oli merkittävä saksalainen taidemaalari, joka oli erikoistunut pääasiassa maisemiin, merimaisemiin ja muotokuviin.
Ackermann sai taiteellisen koulutuksensa yksityisillä maalaustunneilla tunnetun merimaalarin Hermann Eschken ateljeessa Berliinissä. Hän teki opintomatkoja Italiaan, Belgiaan ja Alankomaihin, joista erityisen huomionarvoinen on hänen oleskelunsa Katwijkissa vuosina 1905/1906. Vuodesta 1897 lähtien hän asui Düsseldorfissa, jossa hän kuului Düsseldorfin Landwehrin piirin upseeriyhdistykseen ja tuli tunnetuksi alajuoksun maisemamaalarina. Vuonna 1897 hän avioitui Kölnistä kotoisin olevan Gertrud Stevenin kanssa, jonka kanssa hän sai pojan nimeltä Carl-Josef (1898-1938), joka tuli myöhemmin tunnetuksi arkkitehtina ja valtionarkkitehtina. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän palveli kapteenin arvossa. Kesäkuussa 1915 hän menetti 14 vuotta nuoremman veljensä Kurtin, joka oli ilmalaivan LZ 37 2. komentaja ja jonka Reginald Alexander John Warneford ampui alas lentäessään Gentin yllä.
Ackermann oli Deutscher Künstlerbundin varhainen jäsen, ja hän oli taiteellisesti aktiivinen Düsseldorfissa, jossa hän oli Düsseldorfer Künstler-Vereinigung 1899:n ja Künstlerverein Malkastenin jäsen vuosina 1898-1953. Hän toimi jopa puheenjohtajana vuodesta 1932 alkaen. Kansallissosialistien aikana Malkasten saatettiin yhdenmukaiseksi, ja Ackermann nimitettiin yhdistyksen uudeksi puheenjohtajaksi vuonna 1934 sääntömuutoksen jälkeen. Tässä tehtävässä yhdeksän ”ei-arjalaista” syntyperää olevaa jäsentä erotettiin yhdistyksestä vuonna 1935. NSDAP:n painostuksesta hän joutui kuitenkin luopumaan yhdistyksen johtamisesta vuonna 1938. Ackermannin taiteellista jäämistöä hallinnoi Rheinisches Archiv für Künstlernachlässe Bonnissa. Hän kuoli asunnossaan osoitteessa Hünefeldstraße 8 kotitapaturman seurauksena, jossa hän sai kallonpohjanmurtuman.
Ackermann suosi maalauksissaan alajuoksun, Belgian, Alankomaiden ja Saksan Pohjanmeren rannikon sekä Mecklenburgin ja Pohjois-Saksan tasangon motiiveja. Hän osallistui näyttelyihin Düsseldorfissa, Berliinissä ja Münchenissä pitkälle 1920-luvulle. Yksi kohokohta oli hänen osallistumisensa maalauksella ”Platz im Schnee” Deutscher Künstlerbundin kolmanteen vuosinäyttelyyn Weimarin suurherttuan museossa. Lisäksi hän piti näyttelyitä Dresdenissä, Berliinissä, Münchenissä ja kotikaupungissaan Düsseldorfissa vuosina 1904 ja 1906. Hän sai tunnustusta Barcelonassa 1907 ja 1911, Klagenfurtissa 1912 (Itävallan valtionmitali) ja Salzburgissa 1914.