Otto Pippel

Otto Eduard Pippel syntyi 10. helmikuuta 1878 Łódźissa, Veikselin maassa, Venäjän keisarikunnassa. Hän oli saksalainen taidemaalari ja yksi merkittävimmistä eteläisen Saksan myöhäisimpressionisteista.

Päästyään vuonna 1896 Strasbourgin taidekouluun, jossa hän opiskeli Anton Sederin johdolla, hän täydensi koulutustaan Karlsruhessa Friedrich Fehrin ja Julius Hugo Bergmannin johdolla. Myöhemmin hän jatkoi opintojaan Gotthardt Kuehlin johdolla Dresdenin akatemiassa. Muodostava oleskelu Pariisissa vuonna 1908 toi hänet kosketuksiin ranskalaisten impressionistien kanssa. Vuonna 1909 hän asettui lopulta Planeggiin Münchenin lähelle.

Pippel kuului Luitpoldgruppe-ryhmään ja esitteli teoksiaan Münchenissä ensimmäisen kerran vuonna 1912. Vuosina 1911-1931 hän osallistui säännöllisesti Glaspalast-näyttelyihin yhteensä 55 teoksella. Vuodesta 1917 lähtien hän oli Münchenin taiteilijaosuuskunnan jäsen.

Ensimmäisen maailmansodan aikana hän toimi tulkkina Lechfeldin sotavankileirillä venäjän ja puolan kielen taitojensa ansiosta. Konservatiivisista luontokuvistaan huolimatta hänen teoksiaan oli esillä myös natsien aikana. Hän liittyi NSDAP:hen marraskuussa 1939.

Pippel kuoli 17. toukokuuta 1960 Planeggissa, jossa myös hänen hautansa sijaitsee. Hänen laaja teoksensa käsittää pääasiassa maisemia, asetelmia ja kaupunkikuvia. Hänen teoksilleen on ominaista impastomainen, hohtava maalaus, jolla pyritään vangitsemaan valoa ja ilmaa kuvaan. Hänen tyylinsä on pysynyt vuosien varrella pitkälti muuttumattomana impressionistisessa mielessä, vaikka ekspressiivisiä lähestymistapoja on toisinaan tunnistettavissa.

Otto Eduard Pippelin teoksia on esillä muun muassa Städtische Galerie im Lenbachhausissa ja Städtische Galerie Rosenheimissa.