Pierre Boffin
Pierre Boffin, taiteilijanimeltään Hugo Joseph Winz, syntyi Aachenissa 30. marraskuuta 1907 ja kuoli Voerdessa vuonna 1992. Hän oli lahjakas ranskalais-saksalainen taidemaalari, joka tunnetaan panoksestaan ekspressiiviseen realismiin. Koska hänen työnsä kiellettiin 1940-luvulla, hän kuuluu ”kadonneen sukupolven” ryhmään.
Pierre Boffinilla oli monipuolinen kulttuuritausta, sillä hänen äitinsä oli kotoisin Verviersistä Ranskasta ja isänsä Schwarzwaldista. Hän vakiinnutti asemansa taidemaailmassa taiteilijanimellä Pierre Boffin. Kansallissosialismin aika toi Boffinille ja monille hänen kollegoilleen taiteellisen saartoajan. Toisen maailmansodan aikana hän joutui sotavangiksi Ranskan Attichyyn, jossa hän ystävystyi läheisesti taidemaalari August Phillip Hennebergerin kanssa. Vuonna 1943 hän julkaisi kertomuksensa ”Der Schmied vom Ulex”. Sodan jälkeen amerikkalaiset palkkasivat hänet toimittamaan sotavankilehteä. Tänä aikana hän esiintyi myös kirjailijana ja toimittajana.
Boffin asui pitkään Belgiassa, Ranskassa ja Alankomaissa ja omistautui intensiivisesti maalaukselle. Hän oli aluksi itseoppinut ennen kuin hän kehitti taitojaan Antoni Clavén johdolla Pariisissa. Hän opiskeli Pariisin École nationale supérieure des arts décoratifs de Parisissa, jossa myös Fernand Légerin ja Leon Dabon kaltaiset tunnetut taiteilijat opettivat. Boffin vietti useita vuosia Pariisissa ennen kuin hän jatkoi opintojaan hollantilaisen taidemaalarin Henry ten Holtin luona ja osallistui tämän maalauskurssille Bergenissä. Tänä aikana hän syvensi taitojaan värien ja väripalettien käsittelyssä. Kirjailija Theodor Seidenfaden mainitsi Boffinille osoittamassaan kunnianosoituksessa heidän yhteisen työnsä Alteassa.
Hänen ensimmäinen näyttelynsä järjestettiin vuonna 1947 Pariisissa Salon des Indépendantsissa, ja se aiheutti sensaation ekspressiivisellä realismillaan. Muita näyttelyitä seurasi Pariisissa vuosina 1952-1970, muun muassa Société Nationale des Beaux Artsissa, Exposition Decouvrir -näyttelyssä, Salon ”Artiste Francais” -salongissa ja Salon Teeres Latines -salongissa. Tänä aikana häntä edustivat galleriat, kuten Galerie Main Montparnassessa, Galerie Marseilles Pariisissa ja Galerie Foyer des Artistes. Sen jälkeen hän vietti kolme vuotta Düsseldorfin taidekoulussa, jossa hän laajensi osaamistaan maalauksen, vapaan grafiikan ja lavastuksen alalla Rolf Sackenheimin johdolla. Tänä aikana Boffin tehosti ponnistelujaan grafiikan ja taidegrafiikan alalla. Hän kävi myös taidehistorian kursseja professori Heinrich Theissingin johdolla.
Lontoossa hänen teoksiaan esiteltiin yhdessä Heyssialin ja Georges Delplanquen töiden kanssa. Monet hänen teoksistaan päätyivät yksityiskokoelmiin ja turvasivat hänen toimeentulonsa. 1970-luvulla Boffin siirsi työnsä painopistettä yhä enemmän Saksaan. Hänen teoksiaan esiteltiin kansainvälisissä näyttelyissä, kuten Kirnin taidenäyttelyssä, Düsseldorfin ”Villa Engelhardissa” sekä Geneven ja Strasbourgin elokuvafestivaaleilla aina 1980-luvun lopulle saakka.
Hänen graafisia töitään edusti Galerie Moderne II Brysselissä, kun taas hänen maalauksiaan oli esillä Galerie Schöppen galleriassa Münchenissä ja Galerie Campossa Antwerpenissä. Vielä pitkälle 80-vuotiaana Boffin järjesti Venäjälle töidensä esittelyn, joka pidettiin Liettuan Vilnassa vuonna 1988 ja joka herätti paljon huomiota.
Pierre Boffin asui kuolemaansa saakka vuonna 1992 Vördessä Ala-Reinin varrella, jossa myös hänen ateljeensa sijaitsi Bahnhofstrasse 153:ssa.
Varhaisissa töissään Boffin omistautui pääasiassa maisemamaalaukselle. Maiseman tunnelman vangitseminen sekä paikan ja valon jännitteisen hetken tulkinta olivat hänen töissään toistuvia teemoja. Hänen pääpainopisteensä oli kuitenkin ihmisten kuvaamisessa, jossa hän korosti sisäisten tunteiden ja ulkoisen olemuksen välistä vuorovaikutusta. Hänen hahmonsa eivät koskaan typistyneet ihannoituun kauneuteen, vaan Boffin kuvasi hahmojaan suurella uteliaisuudella ja suoruudella. Hänelle oli ominaista ilmeikäs, voimakas ja mestarillisesti sommiteltu väripaletti.
Hänen eroottisia motiiveja sisältävät teoksensa heijastivat aistillista mietiskelyä, joka usein yhdistyi syvempään symboliikkaan ja seksuaalisuuden merkitykseen. Hänen myöhäistuotannossaan ilmeni myös radikaaleja vastakkainasetteluja ajankohtaisten poliittisten tapahtumien kanssa, jotka hän toi suoraan ja haastavasti kankaalle.
Boffin käytti myös puu- ja linoleikkauksia. Taidemarkkinoilla tunnetaan vain muutamia pienimuotoisia akvarelleja. Suurin osa Boffinin teoksista on yksityisomistuksessa. Boffinin koko taiteellista jäämistöä, johon kuuluu öljymaalauksia, akvarelleja, piirustuksia ja grafiikkaa sekä näyttelydokumentteja, runojen alkuperäiskappaleita ja ystäväpiirin omistuskirjoituksia, hallinnoi KunstKontor Wiesbadenissa.