Rudolf Böttger
Rudolf Böttger syntyi 4. heinäkuuta 1887 Tachaussa ja kuoli 28. tammikuuta 1973 Regensburgissa. Hän oli itävaltalainen taidemaalari, jonka teokset tunnetaan sekä taiteellisesta laadustaan että osallisuudestaan aikansa poliittisiin tapahtumiin.
Böttger aloitti taiteellisen koulutuksensa vuosina 1905-1910 Wienin taideakatemiassa Franz Rumplerin ja Alfred Cossmannin johdolla. Lyhyen oleskelun jälkeen Münchenin taideakatemiassa vuonna 1910 hän asettui Wieniin freelance-taiteilijaksi vuonna 1911.
Ensimmäisen maailmansodan aikana hän palveli upseerina Venäjällä ja haavoittui useita kertoja. Sodan jälkeen hänestä tuli Wienin taiteilijaosuuskunnan jäsen ja hän osallistui vuodesta 1919 alkaen yhteisnäyttelyihin Künstlerhausissa.
Jo ennen vuotta 1938 Böttger toimi aktiivisesti NSDAP:n laittomana jäsenenä, minkä hän selitti sudeettisaksalaisella alkuperällään. Itävallan liittämisen jälkeen hän otti johtavia asemia hallinnon taide- ja kulttuuripolitiikassa. Hänestä tuli Wienin Gau-kulttuurineuvoston maalaustaiteen vastuuhenkilö ja hän otti vastaan edustustehtäviä, joihin kuului muun muassa osallistuminen Gauleiter Baldur von Schirachin isännöimiin vastaanottoihin. Jäsenyytensä ansiosta hän pystyi osallistumaan laajasti suuriin saksalaisiin taidenäyttelyihin Münchenissä.
Böttger hoiti läheisiä suhteita muihin aikansa kulttuurihenkilöihin, kuten Franz Karl Ginzkeyyn, Josef Weinheberiin ja Wilhelm Fraßiin. Huolimatta tappiosta sodassa ja hänen Wienissä sijaitsevan ateljeensa ja asuntonsa tuhoutumisesta puna-armeijan vastaisissa taisteluissa vuonna 1945 Böttger pysyi uskollisena NSDAP:n toiminnalleen eikä etääntynyt aiemmasta osallistumisestaan edes vuoden 1945 jälkeen.
Toisen maailmansodan jälkeen Böttger vietiin haavojensa vuoksi ensin sotilassairaalaan Deggendorfin lähelle ja myöhemmin sotilassairaalaan Metteniin. Vuodesta 1948 alkaen hän sai virallisesti jälleen matkustaa Itävaltaan ja vieraili siellä säännöllisesti ystävien ja tuttavien luona, joita hän myös kuvasi.
1950-luvulla Böttger vietti pitkän aikaa suojelijansa Ulla Ekmanin luona Ruotsissa. Vuodesta 1950 lähtien hän sai Saksassa yhä useammin arkkitehtuuritaiteen tilauksia, joita arkkitehtiystävät järjestivät hänelle.
Vuonna 1952 Böttger muutti Regensburgiin, jossa hän asui kuolemaansa saakka. Hän vetäytyi julkisesta kulttuurielämästä, sillä hän ei enää kokenut, että hänen taiteelliset ajatuksensa olivat edustettuina.
1960-luvulla Böttger sai toimeksiannon suunnitella evankelisen Paavalin kirkon Wieniin, vaikka hänellä oli ammattikielto. Hänen siellä tekemänsä ikkunat, jotka kuvaavat Jeesusta arjalaisena nuorukaisena ja sisältävät antisemitistisiä kuvia, peitettiin myöhemmin ja lopulta korvattiin.
Böttger oli Wienin taiteilijaosuuskunnan, valtakunnan kuvataidekamarin ja myöhemmin Regensburgin kuvataiteilijoiden ammattiyhdistyksen sekä Münchenin vanhan taiteilijaosuuskunnan jäsen. Hän osallistui lukuisiin ryhmä- ja yksityisnäyttelyihin, muun muassa Biennaale di Veneziaan vuonna 1925 ja Suuriin saksalaisiin taidenäyttelyihin Münchenissä kolmannen valtakunnan aikana.