Rudolf Hesse

Rudolf Hesse, syntynyt 13. heinäkuuta 1871 Saarlouisissa ja kuollut 22. toukokuuta 1944 Münchenissä, oli merkittävä saksalainen taidemaalari ja taidegraafikko, jonka monipuolinen tuotanto käsitti öljyvärimaalauksen, akvarellimaalauksen, piirustuksen, kaiverruksen, kuivaneulan ja vernis mou:n alat.

Hesse syntyi kauppias Michael Hessen poikana ja sai aluksi kaupallisen koulutuksen. Hänen intohimonsa kuvataidetta kohtaan johti hänet kuitenkin opiskelemaan Nikolaus Gysiksen johdolla Baijerin kuninkaallisessa Baijerin taideakatemiassa Münchenissä vuosina 1896-1901. Tänä aikana hän liittyi ”Die Niederländer” -nimellä tunnettuun piiriin, johon kuului taiteilijoita, lakimiehiä, upseereita ja liikemiehiä. Tässä piirissä Hesse käytti nimeä ”Van der Huye” tavanomaisessa nimivariaatiossa.

Vuosina 1901-1905 Hesse opiskeli Pariisissa, jossa hän kirjoittautui Louvreen kopioimaan Jusepe de Riberan teosta ”Le Christ au tombeau”. Hän palasi Müncheniin vuonna 1906, ja elokuussa 1908 hän avioitui taidemaalari Felicitas Tillessenin kanssa, jonka kanssa hän sai kolme lasta: Lilly (syntynyt 1909), Werner (syntynyt 1910; kuollut 1945, itse taidemaalari ja kuvittaja) ja Renate (syntynyt 1912). Muutettuaan Koblenziin vuonna 1910 Hesse perusti sinne maalauskoulun. Perhe kuitenkin palasi Müncheniin vuonna 1912, jossa Hesse asui elämänsä loppuun asti.

Rudolf Hessestä tuli Münchenin taiteilijaosuuskunnan täysivaltainen jäsen vuonna 1916 ja osuuskuntaan kuuluvan ”48”-ryhmän jäsen. Kansallissosialismin aikana häntä arvostettiin aluksi muotokuviensa vuoksi, mutta hänen yhteiskuntakriittiset teoksensa herättivät paheksuntaa. Teos ”Kuolema shakinpelaajana” takavarikoitiin ja tuhottiin, ja hänen karikatyyrinsä kiellettiin.

Yhteistyössä kirjapainaja Heinrich Grafin kanssa hän valmisti graafisia salkkuja. Hesse omistautui myös kaupalliselle taiteelle ja loi kirjakilpiä ja mainosmalleja. Hänen työhönsä kuului myös huomattava määrä karikatyyrejä. Hän työskenteli erilaisille aikakauslehdille, kuten ”Fliegende Blätter”, ”Die Jugend”, ”Kladderadatsch”, ”Simplicissimus” ja ”Velhagen & Klasings Monatshefte”, sekä kirjankustantamoille, joille hän teki kuvituksia. Vuonna 1903 hän julkaisi Georg Friedemannin kuvittaman lastenkirjan ”Fritz und Heinrich”, jonka hän kuvitti, ja sen jälkeen vuonna 1912 ”Spaß muß sein” (Piper & Co-Verlag München). Jälkimmäinen oli 80 tussipiirrosta koostuva albumi, ja sillä oli tärkeä rooli hänen maineensa perustamisessa erinomaisena kuvittajana ja karikatyyrikuvittajana. Jotkut hänen teoksistaan muistuttivat Van Dyckin tai Rembrandtin kaltaisia taiteilijoita, esimerkiksi kuva ristiinnaulitsemisesta, jossa valo loistaa ristiinnaulitun ympärillä ja jota ympäröi pimeys. Hänen teoksensa olivat kuitenkin aina itsenäisiä luomuksia. Hänen teoksissaan esiintyvät genrekohtaukset muistuttivat hollantilaista genremaalausta ja todistavat hänen monipuolisuudestaan ja taiteellisesta ilmaisuvoimastaan.